Uusi Vuosi, Uudet Kujeet

Piiiiiitkästä aikaa. Mut passitettiin eilen töistä kotiin koska oon kipeenä, joten vihdoinkin mulla on aikaa päivitellä tätä blogia. Suomessa olen todella harvoin kipeä, sillä käytännössä asuin vuosia hevostalleilla joten immuniteettiä löytyy jos millekin taudille. Täällä taas flunssa ei tunnu millään lähtevän ja olo on kuin täytetyllä nukella kun nenä, silmät, korvat ja kurkku on tukossa.

Kippis!

Joulukuu oli mulla todella kiireinen, tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja menin avain liian moniin pikkujouluihin. Aloitin myös line dancingin, mikä on suomeksi rivitanssi mutta se kuulostaa jotenkin hassulta. Se on siis sitä mitä ne lehmipojat tanssii countrybaareissa ja se on ihan tajuttoman hauskaa. Tein parin muun tyypin kanssa sopimuksen että mennään sinne joka viikko keskiviikkoisin kun siellä opetetaan tansseja ja ainakin toistaiseksi kaikki ollaan pysytty siinä.

Junamuseosta

Denverin jouluvaloja

Lisa perheineen vei mut yhtenä viikonloppuna Coloradon junamuseoon Boulderiin, ja otin samana päivänä Lisan perheen joulukorttikuvat. Oli ihana tunne pitää kameraa kädessä pitkästä aikaa ja päästä käyttämään sitä ihan hyödylliseen asiaan. Kuvat onnistui harvinaisen hyvin ja Lisa ja Tim oli onneksi todella tyytyväisiä niihin. Junamuseossa oli myös joulupukki jolle Lisan lapset kertoivat mitä he haluavat joululahjaksi. He eivät ihan tahtoneet uskoa kun kerroin että joulupukki tulee oikeasti Suomesta eikä pohjoisnavalta.

Sitten koko kuun kohokohtaan: pääsin jouluviikoksi Kaliforniaan! Kerroin aikaisemmin että Lisan vanhemmat päättivät että jos en mene Suomeen niin vietän joulun heidän luonaan ja piste. Lisa tuli hakemaan minua viedääkseen mut lentokentälle sunnuntaina klo 5.30 aamulla, mikä oli aivan epäinhimillinen aika olla hereillä. Tässäkään aiheessa ei hirveästi auttanut vastustelut vaan Lisa yksinkertaisesti päätti mun puolesta että hän vie ja hakee mut kentältä. Selvä juttu, kiitos!

Näkymät lentokoneesta parin tunnin lennon aikana oli mahtavat. Aurinko oli juuri noussut kun lento lähti ja pilvettömän taivaan ansiosta ikkunasta näkyi kun lennettiin Kalliovuorten ja punakivisten rotkojen ja aavikkojen yli. Kun astuin ulos John Waynen lentokentällä, lämpötila oli mukavat parikymmentä astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kyllä siinä aika äkkiä takki ja muut talvivaatteet lähti päältä J

Viimeinen ilta Kaliforniassa

Viikko Kaliforniassa oli aivan täydellinen loma. Vietin jouluaaton Sarahin äidin (italialaisen puolen) perheen luona, missä mut toivotettiin erittäin sydämellisesti osaksi perhettä. Kuten joulun perinteisiin kuuluu, söin aivan liian paljon mutta niin teki kaikki muutkin. Joulupäivä taas vietettiin Sarahin isän (irlantilaisen puolen) perheen luona, missä syöminen jatkui samaan malliin. Jälkeenpäin Sarah sanoi hauskasti että ”I have never seen anyone been a bigger hit with both of  my families as you were”. Olin erittäin kiitollinen molemmille perheille sekä Sarahin vanhemmille että he kutsuivat minut viettämään perinteisesti perheen kesken juhlittavaa joulua heidän kanssaan ja ottivat minut niin ystävällisesti vastaan. Jos en kerran voi joulua oman perheen parissa viettää niin he olivat aivan loistava sijaisperhe :)

Viikon aikana pääsin myös näkemään Philiä, joka tuli käymään Laguna Beachissa ja Thomasia joka tuli käymään San Diegossa. En ole nähnyt kumpaakaan sen jälkeen kun vuosi sitten lähdin USA:sta viimeksi muuten kuin Skypen välityksellä, joten  oli mukavaa viettää taas aikaa heidän kanssaan. Phil perskutti vaan päätti sitten muuttaa Saksaan kun minä muutin tänne ja uhkaili vielä mennä Suomeen ennen kuin mä palaan sinne.

Minä, Phil ja Sarah

Käveltiin tommoisen paikan ohi...

Sarah, Thomas ja minä

Ai niin, en tainnut vielä mainita että käytin koko viikon aikana pelkästään shortseja ja kesämekkoja, niin lämmintä siellä oli. Oli todella vaikeaa yrittää muistuttaa itselleen koko ajan että nyt on joulu eikä keskikesä. Viime vuonna Suomessa taisi olla -25 astetta ja metri lunta, tänä vuonna menin seisontamelomaan Tyynellämerellä joulukuun 26.päivä. Enkä kaatunut! Oli 12 vuoden pakkohiihdosta koulussa jotain hyötyä, sillä samaa tekniikkaa käytetään seisontamelomisessa vaikka se hassulta kuulostaakin.

Käytiin seisontamelomassa!

Kuten aina, aika menee nopsaan kun on hauskaa ja viikko oli ohi aivan liian nopeasti. Kotimatka olikin sitten jotain aivan muuta kuin hauskaa. Mun lennon piti lähteä 29.12 klo 10.06 mutta neljän tunnin viivästyksen jälkeen meille ilmoitettiin että se on peruttu, kolmen tunnin jonotuksen jälkeen mut ohjattiin toiselle lentokentälle, jossa selvisi että uusi lento oli kaksi tuntia myöhässä. Loppujen lopuksi pääsin kotiin kahdelta yöllä, 12 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhässä. Seuraava työpäivä olikin todella mukava kolmen tunnin yöunien jälkeen. Mutta loma auringossa kavereiden luona oli sen arvoista!

Musta tuli myös 27.12 aivan ihanan pienen prinssin täti! Sain suuren kunnian nähdä Villen ja Marin pienokaisen ensimmäisenä (tosin skypen välityksellä) ja ihan selvältä Niina-tädin suosikiltahan se näyttää. Sormet ristissä että saan leipoa hänen ensimmäisen syntymäpäiväkakkunsa ensi jouluna jos suunnitelmat toteutuu niin kuin toivon.

Uuden vuoden ilotulitukset

Uusi vuosi vaihtui Denverin keskustassa kavereiden kanssa. Käytiin ensin syömässä ja sitten jatkettiin hieman tanssahtelemaan ja uuden vuoden vaihtuessa käytiin pihalla katsomassa ilotulituksia. Light rail eli paikallisjunat olivat ilmaisia uuden vuoden aattona ja päivänä, mutta koska mun lähimmältä asemalta on silti 15 minuutin ajomatka mun asunnolle (toistan taas itseäni: julkinen kulkuliikenne ei toimi USA:ssa), ei ihan hirveän railakkaasti tullut juhlittua. Mutta hauskaa oli!

Tim, Lisan aviomies, juhlisti 40-vuotissynttäreitään viime lauantaina, jonne toimiston väkikin oli kutsuttu. Menin sinne Jesperin ja Sannen (meidän uusi pomo ja hänen vaimonsa) kanssa samaa matkaa koska he asuvat viiden minuutin päässä mun luota. Tuntuu hassulta sanoa mutta tulen tosi hyvin juttuun heidän kanssaan vaikka molemmat ovat lähempänä neljänkympin rajamerkkiä ja vaikka Jesper onkin mun ylin pomoni. Molemmilla on todella hyvä huumorintaju eikä mun tarvitse sensuroida puheitani heidän takiaan sillä he eivät todellakaan sitä tee. Lisa oli varannut ison pöydän italialaisesta ravintolasta keskustassa, jonka ruoka oli taivaallista. Se oli myös tupaten täynnä, mutta yllättäen palvelu ei kärsinyt sen takia. Illallisen jälkeen suuntasimme Comedy Worksiin (paikallinen komedia-klubi), jossa Timin lempikoomikko esiintyi sinä iltana. Sen jälkeen suunnaattiin kotiin, sillä mun flunssa alkoi oireilla sinä iltana.

Sunnuntaina suuntasin flunssasta huolimatta taas Denverin keskustaan, sillä pari tuttua oli ylipuhunut mut liittymään amatöörikeilaukseen. Sen ideana on että muodostetaan 6-10 hengen joukkueita ja kuuden viikon aikana pelataan kaikkia joukkueita vastaan jonka jälkeen kruunataan mestari. Hauskinta tässä on että se on sosiaalikeilausta ja kukaan siellä ei osaa oikeasti keilata. Tämän takia mäkin uskalsin lähteä mukaan sillä olen järkyttävän huono siinä. En vaan omista käsi-silmä koordinaatiokykyä mutta olen aina silti tykännyt keilaamisesta. Joten tämä on siis täydellinen paikka mulle :) Jälkeenpäin siellä on mahdollista pelata juomapelejä sun muita kaikkien joukkuiden jäsenten kanssa mutta suuntasin sieltäkin aika aikasin kotiin peiton alle.

Ens viikonloppuna Denveriin saapuu Stock Show, mikä suomentuu ihan kirjaimellisesti karjanäyttelyksi. Olin aika yllättynyt että Coloradossa järjestetään yksi koko maan suurimmista karjanäyttelyistä, sillä ei täällä ihan niin hirveästi noita lehmipoikia näy. Ostettiin työporukan kanssa jo kuukausi sitten liput rodeoesitykseen ja koko päivän retki siitä pitäisi tulla. Ostoslistalla on cowboyhattu mutta sitä ei pitäisi olla sieltä kovin vaikeaa löytää. Kuvia tulee myöhemmin!

Dana Pointin satama

San Diegon Little Italy

Los Angeles